Eilen tavattiin naapurin pikkukoiraa lenkkipolulla. Annettiin poikien haistella toisiaan ja Tupla oli tosi hienosti, oisi vaan kovasti halunnut leikkiä. Vaikka toinen koira ärisi ja näytteli välillä hampaita, niin Tupla ei ollut moksiskaan. Hyvä hyvä!

Tänään sitten äiti antoi minulle palvattuja ahvenia, jotka laittoin laukkuun. Tultiin meidän pihalle laittamaan kukkamaata ja vein laukun sisälle. Käväsin ehkä minuutin ulkona ja sisälle tullessa ihmettelin, mitä Tupla rapistelee... Kukaan ei varmaan ikinä arvaa mitä se siellä keittiön pöydän alla naposteli... Kyllä ahvenet maistuivat Tuplallekkin oikein hyvin. Tietääpähän, ettei jätä ikinä mitään ruokaa mihinkään

Ensi visiitti koirapuistoonkin oli tänään. Leluja eikä nameja tullut mukaan, koska ... hyvä muisti kun on unohin ne, vaikka muistin vielä sekuntti ennen lähtöä... No jokatapauksessa. Puistossa ei ollu muita ja Tuplalla oli maahottomasti haisteltavaa ja kutsuhuudot kaikuivat kuuroille koirille.. eiku korville... sama asia Yritin nakella käpyjä ja juoksentelin ympäri puistoa, mutta Tuplaa kiinnosti vain kaikki ihanat hajut. Poislähdön koittaessa koira oli edelleen kuuro. Ei auttanut puiston oven aukaisu, ei auton oven aukaisu ja päätin, että no - minähän haen sen koira sitten sieltä hihnaan. Helpommin sanottu ku tehty! Tupla ei taho kiinni, Tupla tahtoo nyt vähän juoksennella ja vielä vähän haistella kaikkia puita ja pensaita... No Mikko tuli sitten kaveriksi, mutta sitten Tupla antoikin itsensä jo kiinni. Tai oli niin hyvä haju, että oli pakko haistella loppuun, vaikka minä uhkaavasti tulinkin lähelle

Että ens kerralla paremmalla ajalla ja namujen tai pallon kanssa puistoilemaan. Jos se ees tarpeeksi haisteltuaan viittis tulla luokse..

onko pakko leikkiä aina sillä makrolla...